juhgu: (Default)
[personal profile] juhgu
xDDDD-townissa Höfnissä aikainen herätys, että ehtii illaksi takaisin lähtöruutuun. Tien varrella on kaikenlaista nähtävää.



( + )

Jökulsárlón nähty, mutta näkee mielellään uudestaankin. Tällä kertaa vähemmän turkoosi, eikä ollut hyliettä missään, mutten silti valita.

Oltiin suunniteltu reissu eeppiseen kristalliluolaan. 150€ /naama on pahahko hinta, mutta ajateltiin että onhan se sellainen once-in-a-lifetime -kokemus varmaankin. No sään takia luolat tulvi, joten olikin sit sellainen never-in-a-lifetime -kokemus varmaankin.

Myöhemmin kyllä luin netistä jotain pettynyttä arvostelua että opas vain taluttaa parinkymmenen minuutin matkan luolalle, jossa voi olla useitakin turistiryhmiä, ja siellä sit muiden matkailijoiden seassa tungeksitaan ja ihmetellään luolaa puoli tuntia ilman isompia esitelmiä, ja mennään pois meh. Kenties olikin ihan ok säästää se 300€.

Ja nyt jos ajattelee että tämä nyt vain on sellaista ihan keksittyä "jooooo no en olis halunnutkaan" -tyylistä lohduttelua jälkikäteen, niin on kyllä ihan oikeassa. Kristalliluolat damn!




Vastapäisellä rannalla oli EXTREME ICELAND -auto. Tässä tapauksessa extremeislanti tarkoitti sitä, että ajetaan bussilla rannalle, käyskennellään siinä hetki ja otetaan pari valokuvaa. Melko X3M adrenaliinit, toivottavasti on lääkärit mukana.









Kotona uutisoitiin, että laava roiskuu ja nytkö taas kuollaan kaikki aaaa apua aaaa katso kuva. Reykjavikissa tämänkertaisia jyrinöitä ei ihmeemmin noteerattu, ei tainneet olla kovin erikoisia. Tällaisen tulivuorisaaren maaperä toki rymisee jossain määrin joka päivä, ja sensoreissa löytyy, ja monenlaista dataa voi kuka tahansa katsoa erilaisista käyttöliittymistä, vaikka nettiselaimella. Ei siis tarvitse hakea tietoaan mistään MITÄ TAPAHTUU -mediasta. Oispa muuten kyllä kiva jos olis kunnollinen media.

Eli siis hengissä selvittiin, eikä saatu edes mitään tuhkapilveä mikä olisi pakottanut lomailemaan pidempään. Huono tuuri ja hyvä tuuri. Siis toisinpäin.




















( + )









Nähtävyyksillä jos on toimettoman oloinen, eikä näytä kovin pelottavalta (meistä kahdesta Mari näyttää vähemmän pelottavalta), ni heti joutuu töihin.




Ihmettelin ihmisnaaraan selfiekuvausrituaalia ihan luontokuvaajana. Ensin katsotaan että hiukset on hyvin, sit otetaan muutama klassinen pariselfiepose. Sit katsellaan taas että hiukset on hyvin ja otetaan soolona joku 5 eri kuvaa – pitää ainakin olla kameraan päin ja selin ja yläkulmasta ja duckfacena ja voitonmerkkisormina ja mitä näitä nyt on. Sit vaihdetaan kuvaajaa ja otetaan toiselle tyypille samat. Dyrhólaey on kyllä oikein komea paikka muttei mikään ykkösnähtävyys, joten voin vain olettaa että samat setit tehdään monien muidenkin nähtävyyksien kohdalla. Kyllä se taitaa ihan duunista käydä tuo turistikuvahomma. Ei siinä ehdi jäädä mitään tunnelmaa aistiskelemaan tai muuten epätehokkaasti hidastelemaan kun tuotetaan sisältöä.




Ihan miellyttävän näköinen Dyrhólaeylainen kivenmurkula. Enhance?




Enhancella selviää että onkin kauhistuttava lintuswarmikivi. Onneksi on turvallisen enhance-etäisyyden päässä.








Jos haluaa kiukustua niin voipi mennä katsomaan vaikka hienoa Skógafossin putousta. Ylätasanteella on noin 5 eri kylttiä, jotka kaikki selväsanaisesti kertovat, että suojellaan maastoa ja älä kävele nurtsilla. (Maaperä on herkkää ja voi kestää esim. vuosikymmeniä toipua.) Sit siellä haahuilee tusinoittain ääliöturisteja kun "onhan siellä noi muutkin hurp durp". Puhuivat selvää englantia niin päätin kysäistä yhdeltä eikö osaa lukea vai eikö vaan kinostele – tuijotti hetken takaisin tyhjällä katseella kuin joku kala osaamatta sanoa mitään ja sen jälkeen luimi tallomaan nurtsia johonkin kauemmas. Että osaakin kyllä olla helvetin aivovammaista jengiä.




Löysin sisäisen sosiopaattini miettiessäni että jos putoaisivat vesiputoukseen, niin ei oikeasti harmittaisi yhtään. Ihan siis 0 % löytyisi empatiaa näille pölvästeille. Se ei ehkä ole ihan tervettä ja normaalioloissa minussa on kyllä enemmän prosentteja.

Ja siis tokihan harmittaisi kyllä niiden puolesta jotka joutuvat työkseen onkimaan ihmistenraatoja luontokohteista joihin ei kuulu ihmistenraadot.

Vaikeaa on kyllä varmaan pitää mitään suojelukohteita kun niin monien turistien asenne niihin on niin paska. Tässä vaiheessa sai sit tehdä pari keskittymisharjoitusta ettei mene loppupäivä ärsyyntymiseen. Joku on sanonut että kun on reissussa niin ei kannata käyttää kokonaisia päiviä siihen että ärsyttää kaikenmaailman saatanan idiootit. Kotona on paljon paremmin aikaa sellaiselle.








Ehdittiin vilkaisemaan myös Hellisheiðin geoterminen voimapläntti (edellisellä reissulla oli ehtinyt mennä kiinni). Hellisheiði on maan geotermiplänteistä isoin, ja pöhistelee 300MW sähköä ja 133MW lämpöä veteen. Kaipa se on jotain tyyliin ~20% koko maan sähköstä (internetistä luin että geoterminen energia yhteensä 30%, uusiutumattomia alle prosentti, loput vesivoimaa).

Varsinainen vitsi tässä on se, että koko voimalan rakentaminen maksoi kaikkineen noin 800 miljoonaa dollaria (lähe). Mitä se on energiabudjeteissa? Meillä laitetaan joku 10 miljardia olkiluotoon, ei saada sitä silti valmiiksi, sönkötetään että tuulivoima on liian kallista samalla kun puoli Eurooppaa ottaa sitä käyttöön minkä ehtii, ja teeskennellään että suomalaisen(tm) turpeen polttaminen on jotenkin ympäristöystävällistä. Kulttuurieroja!

Toinen vitsi on se, että Islannissa ilmeisesti vain päätettiin joskus 1970-luvulla, että hei ei tää öljykriisi nyt vaikuta oikein hyvältä jutulta, hei vois kehittää jotain muuta energiamuotoa, vaikka tuota geotermistä ja vesivoimaa. Ja siitä se sitten vaan jotenkin lähti. Sit ne vaan jotenkin meni ja rakensi kaiken, ja samalla hiilen käyttö energiantuotannossa putosi 75 prosentista nollaan. Suomalaisena en voi ymmärtää miten se on mahdollista. Meillehän on itsestäänselvyys, että jos aloitetaan joku iso projekti, niin ensin jaetaan sen budjetti kavereiden kesken, sit sössitään kaikki mahdollinen, tuhotaan vähän ympäristöä, ja lopuksi todetaan että "Noh noh Juha, ei noin saa tehdä. Muistathan sen sitten huomenna kun jatkat virassa ilman seuraamuksia." Islannissa projektit ilmeisesti toimivat jollain tästä poikkeavalla, erilaisella toimintamallilla, mutta tosiaan näin suomalaisena en osaa edes kuvitella millainen se toimintamalli voisi olla. Konsultoinnin paikka, kenties.




Hellisheiðin geotermisessä voimapläntissä kuuluu myös ihastella Einarin mineraalikokoelmaa. Hyvin kerätty, Einari. Mitsubishi oli myös kunnioittanut voimapläntin olemassaoloa jollain varsin päheän näköisillä samuraihenkisillä armoreilla ja muilla random itemeillä. Oudolla tavalla kohteliasta.




( + )

Voimapläntistä oli enää lyhyt matka takaisin Reykjavikiin. Kartassa vihreät merkit ovat yöpymispaikkoja, ja pienet tekstit reittiin liittymätöntä googlemapsia (en jaksanu alkaa photoshoppailemaan niitä pois – laadutonta I know. Ette silti saa rahoja takas.)

Ykköstie on 1340km pitkä, ja henkilöautoilua tuli yhteensä 1740km. Siinä olikin sit varmasti enemmän kuin normaalisti autoilee vuodessa.

Autoilupäiviä oli 5, mutta jälkiviisaana sanoisin että joku 7 olisi optimaalinen. Voisi näiden juttujen lisäksi esim. pitää toisen aktiviteettipäivän, käydä läpi tuon koillisnurkan, ajaa golden circlen, tai mitä nyt ikinä haluaakaan keksiä. Jossain matkaoppaassa mainittu 2 viikkoa tuntui ihan eksessiiviseltä (pitäisi jäädä johonkin 0 hengen kylään useaksi päiväksi idlaamaan), ja vähemmän kuin 5 päivää taas tarkottaisi kiirehtimistä ja ihan liikaa ajamista per päivä, eikä olisi mitään varaa huonon sään tai muun vastaavan varalle.

So there. Elikkäs jos ajatte islannin ympäri niin varatkaa siihen viikko. Hieman yllättäen ihan konkreettinen vinkki, olkaa hyvä.

Illalla Reykjavikissa oli jo aika valmis poistumaan koko maasta, mutta lento lähti 7am. Fuu fuu. Jotain tekemistä tarttee keksiä.

Jotain ruokaa tarttee keksiä myös. Svarta kaffiðista saa megasämypläsoppaa. On hyvää! Ja baarisafkaideana aika näppärä; eihän sitä tarvi kuin tehdä megasämpylät ja soppa valmiiksi ja sit vain myydä ne loppuun. Saa jengi muonaa nopeammin kuin mitään kokin askartelua odotellessa, eikä sit pysy asiakaspaikat varattuina päivää per tilaus. Jos haluaisi perustaa ravintolan, niin joku tällainen olisi varmaan aika kannattava idis. Mut emmä jaxa perustaa ravintolaa, on muutakin tekemistä tässä nyt menossa.




Aikaa kuluttaaksemme mentiin sinne samaan Rosenbergiin missä soitteli se Árstíðir viikkoa aiemmin. Nyt samalla 2000 kruunulla pääsi kuuntelemaan jotain pappapoppibändiä. Se ei ehkä käy täysin ilmi kuvasta, mutta paikka oli siis puolityhjä, mestoilla oli ehkä 20 eläkeläistä syömässä ja kuuntelemassa kavereidensa soitantaa. Musisointi ei ollut huonoa muttei myöskään millään tavalla kiinnostavaa tai erityisen taidokasta. Hieman vaivaannuttavaa siis istua siellä. Poistuttiin väliajalla.

Myöhemmin löytyi Facebook-eventtikin: 9 attending, 7 interested. No olipahan ainakin paikallista musiikkia kuultu sittenniin. Jostain keskustan pubista löytyi onneksi ihan randomilla joku blues/rokkijamibändi, jossa tyypit improvisoi ihan mad skillzeillä ja kokemus oli mainio. Ja torstaisin tosiaan niihin pubeihin mahtuu sisäänkin. Tuntuipa vähän pöljältä maksaa pappabändistä se 17 euron lippu x 2 ja hyvästä bändistä kokis. Mutta kun jättää asioita sattuman varaan niin sitten käy välillä näin, kuuluu asiaan. Sekin on vähän borea jos ihan kaiken googlaa etukäteen ja sit vaan seuraa jotain suunnitelmaa. Hyväksyn kohtaloni pappabändin yleisössä.




Päätettiin myös löntystellä Harpa-konserttitalon läpi, ja siellä vahingossa olikin varsin isot reivit. Vain musasalit olivat maksullisia, ja muuten venueta pääsi pällistelemään ihan vapaasti. Jännän kliinisen oloinen paikka reiveille. Konserttitalon käytävillä oli lähinnä ...konserttitalon käytäviä.

Jos pitää muutenkin keksiä ajanvietettä aamuun asti, niin voisi toki vaan ostaa lipun ja reivata täysii. Mutta kun oli aamusta ajanut 500 kilsaa ja oli muutenkin jo monta tuntia ollut ihan valmis poistumaan koko maasta, ni ei kerta kaikkiaan ollut mitään energiatasoja reivata täböö vaikkei edes ollut muutakaan tapaa käyttää aikaa. Ajettiin Keflavikiin ja nukuttiin pari tuntia autossa ja lentokentällä lisää, mutta ei mitään kunnon unia saanut missään vaiheessa. Klo 12 suomessa oli aivan täydessä virransäästötilassa.

Kertaluontoisena kokeiluna ekselöin tällä reissulla kaiken rahankäytön. Vaihtelua siihen että normaalisti arvioin budjettia suurpiirteisesti etukäteen ja myöhemmin ihmettelen että miten sitä nyt noin paljon menikään.

~10 päivän islanti kahdelle hengelle maksaa näemmä 3378,04€, as follows:

700€ vuokra-autot+bensat
600€ majoitukset
560€ lennot
450€ kulttuurikokemukset & aktiviteetit
360€ loot
175€ ulkoruokinta
145€ kaupparuokinta
100€ kahvilat
70€ baarit
70€ bussit
140€ etc

Ei ollut mitään speshul ug diilejä, eli jos harkitset(te) näkevänne koko Islannin, niin jotain tämän suuntaista voi odottaa törsäävänsä. Sesonkiaikaan saattaa joutua maksamaan majoituksesta enemmänkin, ja keskimääräinen matkailija viihtyy ehkä meitä enemmän baareissa ja ravintoloissa, joista voinee sniikisti kertyä satasia.

Vastapainoksi voi säästää olemalla ostamatta kotiin viemisiksi kahta pulloa (ainoaa?) islantilaista Flóki-viskiä, niinku me. Se maksaa ~80€/pullo ja osoittautui ihan oudon makuiseksi. Jotkut viskisivut tuota ovat arvostelleet, mutta epäilen etteivät "viskiharrastajina" vain kehtaa myöntää tulleensa huijatuiksi. Artikkelissa lukee jotain "really floral and fruity with a slightly salted caramel edge 83/100" tjsp, kommenttikentissä "mitä ihmeen mätää saissea 0.5/10". Kallistun enemmän jälkimmäisen kannalle. Viskimielipiteenne voi poiketa tästä mutta olettepahan varoitetut.

Budjettitietoinen vaihtoehto voisi olla joku "viikonloppu reykjavikissa + random aktiviteetteja/daytrippejä", jolloin autovuokran väistämällä ja muuten tarkkaavaisena saattaa selvitä alle 2000€/2hlö. Lennot kyllä sit tulevat suhteessa kalliiksi, ja Islanti on ehkä sellainen maa että riittää kun sen näkee kerran tai kaksi – jolloin fiksumpaa ehkä säästää pidempään vähän isompi matkakassa ja nähdä kerralla kokonaan. Jos ajattelee että nukkuu kaikki yöt teltassa ja syö pelkkiä nuudeleita, niin ok, mutta Islanti on ylipäätään sen verran kallis maa, ettei siitä ihan halpisreissua tule kuitenkaan millään.

Lopullisena täysin epämääräisenä yhteenvetona sanoisin, että jos ylipäätään on varaa matkustaa, ja arvostaa maisemia, ni kyl kantsii kerran käydä Islannissa.




Uskollinen Novelle seurasi Helsinki-Vantaalta Islantiin, koko saaren ympäri, ja takaisin Suomeen. Paluumatkalla se puikuloitui.




Kohteliaita kun ollaan, niin ei oikeasti tuotu tulaisiksi sitä hevosenkakkasuklaata vaan Vakavaa Kulutusta.




Rannalta salakuljetin muutaman laavakiven Mauno Limoviikunalle. Mauno approves.


(End!)
From:
Anonymous
OpenID
Identity URL: 
User
Account name:
Password:
If you don't have an account you can create one now.
Subject:
HTML doesn't work in the subject.

Message:

 
Notice: This account is set to log the IP addresses of everyone who comments.
Links will be displayed as unclickable URLs to help prevent spam.