juhgu: (Default)
[personal profile] juhgu
Reykjavikin loman jälkeen autoon. Islannin Route 1 kiertää saaren ympäri rannikkoa pitkin, ja on Islannin The Valtatie – niinkin iso, että melkein koko matkalta asfaltoitu. Ja muita teitä ei montaa olekaan. Sisämaahan menee jotain hiekkateitä joista useimmat ovat talvisin lumen alla, ja kesälläkin vain nelivedolla sallittu. Kummallisen pienten teiden vastapainoksi on hyvinkin näppärä road.is, josta voi aina tsekkailla kelit ja ennusteet jos vaikuttaa kyseenalaiselta. Keli vaikutti hyvältä joten ei tsekkailtu mitään. (Famous last words.)



( + )

Lumi on tänä vuonna yllättänyt islantilaiset olemalla poissa. Suuri osa vuoristosta on tämän näköistä. Sanovat että kuuluisi olla lumen peitossa. En nyt yhden talven perusteella halua vielä sanoa että ilmastonmuutos, mutta sanon varmuuden vuoksi että ilmastonmuutos.




( + )

Lumella tai ilman, Islannissa ajellessa maisemat ovat yhtä olennaisia kuin jonnekin siirtyminen. Koko ajan on jotain ihan älytöntä vuoristonäkymää mitä äimistellä. Autoiluohjeissa turisteja neuvotaan turvallisesta ajamisesta että pysähdy jos meinaa olla liian hienon näköistä tai pitää kuvata.

Kuvaaminen toki on semisti turhaa touhua. 2d:ksi litistettynä ja ruudulta katsoessa maisemat eivät näytä oikein miltään, ja kuvat ovat lähinnä omien muistikuvien virkistelyä. Joudutte siis vain luottamaan sanaani tässä asiassa mutta god damn islannissa on älyttömiä maisemia koko ajan ja kaikkialla. Kummallinen paikka.




Myötäpäivään kiertävien routeykkösläisten ensimmäinen ehdoton lounaspaikka on Settlement Center Borgarnesissa, do not miss.




Jälkiruoaksi on kai tapana syödä hevosencaccaa. Maassa maan tavalla.

Tuliaisvinkki jos joku toivoo "jotain islantialista suklaata". Voitte opettaa ne olemaan spesifisempiä ensi kerralla.




Yritettiin ennen jokaisen päivän etappia vähän googlailla mitä nähtävää matkan varrella olisi, siis muuta kuin ne kaikista pakollisimmat nähtävyydet. Googlailun tulos oli sellai 50/50 hit and miss; jotkut kohteet on jotain kauniita mökkiteitä ja historiallisia kohteita maalaismaisemissa, jotkut on tälläisiä Borðeyri old trading post! Actually muutama ränsistynyt nondescript talo, jotka olisi 15km detourin sijaan nähnyt ihan riittävän hyvin reitin varreltakin.




Näin: kuvassa Borðeyri, all of it. Wikipedian mukaan "minor commercial centre for nearby farms". Asukasluku 13. Kymmenen vuotta sitten oli vielä 25 asukasta, nykyään vähän rauhallisempaa.




( + )
Jännepiä detoureja esim Borgarvirki. Mari for scale.




( + )




Kelvollinen high ground defense bonus.


Borgarvirkistä vielä muutama kilometri samaa mökkitietä eteenpäin, niin löytää maineikkaan Hvítserkurin kiven/kallion/jonkun asian.


Erikoisen näköinen.




Muita ihmisiä tarkkailemalla olen oppinut, että jos on joku hieno luontonähtävyys, niin kuuluu ottaa paljon selfieitä sen edessä. En ymmärrä miksi, mutta yritän matkia että olisin normaali ja tulisin toimeen yhteiskunnassa. Vaikeaa rankassa tuulessa. Kuitenkin siis hei kaikki, tässä olen minä hienon Hvítserkurin edessä. #instagram #valokuva #lokad. Jaa. Minulle kerrottiin some-koulutuksessa että kun sanoista tekee tuollaisia irkkikanavia niin niiden pitäisi muuttua sinisiksi ja kaikkia yhtäkkiä kiinnostaa hirveesti. Mut tässä ei nyt kyl ainakaan tapahtunut mitään. Ei toimi tämä some ohjelma.

Reykjavikista Akureyriin ei suoraan ajele kuin viitisen tuntia, mutta kaikenlaisten nähtävyyksien kanssa meinasi mennä vähän myöhään, ja viimeinen tunti+ tuli ajettua pimeässä. Islannissa ei kannata ajaa pimeässä. Pimeässä ei näe maisemia. Hölmöilyä lähteä maisemareissulle ja katsella mustaa. Pimeässä voi myös olla mörköjä.




Majoituttiin Akureyriläiselle maatilalle. Huoneeseen kuului complimentary cat. CC oli iloinen ja leikkisä, koska oli nuori. Muuttuvat siitä kyllä sitten ynseiksi ja tylsiksi kunhan vähän vanhenevat, niin kuin ihmisetkin.

Majoittajat vinkkasivat että paikallisilla on tapana istua iltaa läheisessä kylpylässä. Akureyri on pieni kaupunki, mutta 20km keskustasta sijaitsevan kylpylän porealtaat olivat ihan täynnä ihmisiä. Hauska sosialisointitapa. Väsyneenä ei viitsinyt mennä sinne tungeksimaan kylki kyljessä outoa kieltä puhuvien ihmisten sekaan, mutta kiinnostava kulttuuri-ilmiö kuitenkin.




Maatilan pöntöltä on suora näköyhteys kirkkoon. Lähes päivittäin koetut holy shit -luokan kokemukset jne blää huono vizi. Mutta pitää siihen jotain sanoa jos vessan ikkunan taakse joku laittaa kirkon. On provosoivaa.

Kuuma vesi haisee muuten rikiltä, ainakin reykjavikin suunnalla. Johtuu niistä geotermaalisista lämmityssysteemeistä. Haju ei kai tartu ihoon, mutta suihkussa tulee alkuun aika likainen olo kun koko kylpyhuone haisee siltä kun olisi peseytynyt vanhoilla kananmunilla. Kuulemma siihen tottuu. Vastapainoksi kylmä vesi tulee suoraan jostain epic glacierista täysin modaamattomana, ei siis ole sitäkään vähää mitään fluoreja tai kalkkeja tai muita lisäaineita mitä meillä.

Farmilla lähdetään töihin 6am. Me nukuttiin kymmeneen, ja siinä vaiheessa kaikki olivat jo kadonneet johonkin ihan muualle. Luvan kanssa sai tosin haahuilla farmilla ja ihmetellä elukoita. Voittaa hotellit.




Näilläkin on täällä ihan kivat maisemat ikkunoista.




Perus takapiha juuh.




Maisemissa mieli lepää, mutta ehkä vastapainoksi vähän ahdistaa jos kauneusihanteille ja kehonkuvalle asetetaan tällaisia epärealistisia odotuksia.




( + )

Akureyri, ~kokonaan.




Islannin toiseksi suurin kaupunki, asukkaita 19000.

Voiko maa toimia jos on ihmisiä vain 330 000 ja niistä 92% islantilaisia? Eikö tule lama ja eläkepommi ja surkastunut geenipooli ja kulttuurin köyhyys ja kaiken loppu niin kuin Yleisradiossa kerrottiin?

Saattaa tulla, mutta sitä odotellessa nämä toistaiseksi joten kuten sinnittelevät ja pärjäilevät, tässä maassa missä kaikki energia on puhdasta, hanoista tulee jotain vuoristopuroa, demokratia välillä jopa toimii, pankkikriiseille näytetään keskisormea, rikollisuus on noin 0% ja kaikkialla on niin turvallista että missään ei tarvi pelätä mitään eikä ketään. Just ja just jaksavat täällä siis jotenkin kitkuttaa päivästä toiseen. Itse asiassa kaikki näistä eivät taida edes ymmärtää olevansa tuhoon tuomittuja.




Akureyrin populaatiosta merkittävä prosenttiosuus näyttäisi olevan myös kissoja.




Yksi tuli hakemaan rapsutukset ja tärisyttämään häntäänsä minuutiksi, kunnes päivän rapsutusquota oli täynnä. Sit se meni tyytyväisenä pois ihan kuin oltaisiin oltu sille vaan joku pelkkä casual rapsutuskäsi. Tuli hyväksikäytetty olo. En ehtinyt edes puhua tunteistani. Minua kyllä varoitettiin että islantilaiset on just tälläisiä.




Samalla kadulla oli kolmaskin kissa mitä meinattiin tervehtiä, mutta sit jotkut tyypit "kutsui" sitä sanomalla kovaan ääneen KSS KSS KSS ja sen jälkeen nosti tuollaisen taaperon sen viereiselle portaalle jotain kiljumaan. No kissa yllättäen totesi että fuck this noise ja lähti johonkin missä on paremmat bileet. Siinä sit varmaan ihmeteltiin et olipa epäsosiaalinen kissa.




Keila on islantia ja tarkoittaa bowling.




Akureyrin punaiset valot on tehty sydämistä. Pidän!
Pöllin kuvan jostain googlen kuvahausta kun oma oli valottunut pieleen, soittakaa poliisit.








Mari pääsi hevostelemaan Pólar Hestarissa.

Itse en hevostellut. Se vaatisi kokemusta, ja minä olen ratsastanut yhden kerran ponilla joskus lapsena. Ja sekin oli joku ihme kävely-only mallinen poni että kun yritin painaa kaasua niin se kääntyi ja puri saappaasta. Tuumin silloin että ponit taitaa olla jotenkin vaikeita enkä ole sittemmin tullut muuttaneeksi näkemystäni.








Tallilla oli monenlaisia hevosia. Nämä mustat olivat erityisen mukavia ja seurallisia.




Marin hevostellessa kävin lähellä olevassa Grenivíkin kylässä. Jos paikallisetkin sanovat että "se on ihan kiva mutta varmaan aika nopeasti nähty", niin better believe it. Kuvassa Grenivík, ~kokonaan. Asukasluku 353. Ajattelin hieman kirjoitella jossain kahvilassa mutta kylän ainoa kahvila oli suljettu. Kirjoittelin siis autossa. Paikalliset ohi kävellessään vähän mulkoilivat että mikä ihmeen vieras agentti täällä parkkipaikalla dataa menemään.


Koska mitään en aiemmista kokemuksistani opi, ajattelin että hevosteluajan voisi käyttää lumilautailemalla Hlíðarfjallissa. Siellä olis pudotustakin 450+ metriä (Ylläs+). Olisi kuitenkin ollut vähän autoilu-aikataulullis-logistista ongelmaa ehtiä sinne, kun pitäisi päivän aikana myös edetä saarta ympäri. Ongelma ratkesi sillä, että paikka oli sään takia kiinni, ni ei tarvinut miettiä.

Sääolosuhteet kieltämättä näyttivät hieman tukalilta. Selittynee se lumen puutekin.




Nettisivu ei ollut ihan tuore, mutta Facebook-tiedotus oli aktiivista. Toki ainoastaan islanniksi, mutta onneksi nykyään kaiken voi konekääntää, niin ei jää mitkään asiat epäselviksi.




Goðafoss. Kuvatiedostossa oli väärän vesiputouksen nimi koska näitä putouksia on riittävän monta ettei niistä meinaa pysyä kärryillä.




Toisena päivänä autoiltiin vähemmän. Akureyristä Mývatniin on vain joku ~100km. Myvatnissa on rauhallisempi ulkoallas jossa voi katsella tähtiä ja kaukaisia kaupugin valoja samalla kun keittyy.

Altaassa törmää kulttuureiden törmäämiseen. Pohjoismaiset ja varmaan aika monet muutkin vaistomaisesti puhuvat toisilleen rauhallisesti ja matalalla äänellä, ja tunnelma on miellyttävän seesteinen keskellä yötä kylmän ilman ja lämpimän altaan ja tähtitaivaan combossa. Mutta jossain vaiheessa altaaseen tunkee joku porukka kiinalaisia turisteja, jotka puhuvat toisilleen about huutamalla eivätkä ole hetkeäkään hiljaa. Äänenvoimakkuus menee jonkun määrittelemättömän ärsytyskynnyksen yli, ja joku huutaakin niille englanniksi että olkaa hiljempaa, mutta kiinalaiset eivät ymmärrä englantia, eivät tajua mitään, tai halua tajuta mitään. En usko että on olemassa ainakaan mitään kirjoitettuja sääntöjä siitä millaista meteliä öisessä ulkoaltaassa on sopivaa pitää, enkä tiedä onko meidän allaskulttuurimme jotenkin oikeampi jos sitä ei mihinkään kirjoita, mutta muut ihmiset tuntuvat siirtyvän altaan siihen päähän missä on mahdollisimman vähän huutavia kiinalaisia. Ääni kuitenkin kantaa hiljaisessa yössä, ja maa kaikuu kun kiinalaiset möykkää.

Viihdyn silti aikani siellä allasalueen vähäkiinalaisessa päässä, mutta satun siirtymään niiden kanssa samaan aikaan pois altailta. Pukuhuoneessa alkaa hahmottua että ainakin tämän porukan kulttuurissa on joku juttu että pitää olla koko ajan puheyhteydessä. Ehkä se on joku henkinen turvaverkko tai napanuora, että alkaa pelottaa jos ei ole sanonut kaverille jotain viimeiseen 5 sekuntiin. Normaalisti puhutaan huutamalla, ja sit kun föönataan hiuksia niin toki siitä föönistä lähtee aika kova ääni joten ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin huutaa melkein suoraa huutoa ettei juttu katkea. Ja kun vedetään housuja jalkaan niin miespuolinen tyyppi kailottaa pukuhuoneessa riittävän täysii että voi jutella pukuhuoneen ulkopuolella odottavalle naispuoliselle kaverille etänä ennen kuin ehtii ulos pukuhuoneesta. Ei tarvi olla siellä ovella tai mitään, kunhan siinä lokerikoilla vaan päästelee tarpeeksi desibelejä että yhteys säilyy.

Ihan ihme käsittämättömiä mölyapinoita, harshing my mellow.

Myvatn Nature Baths itsessään 5/5, kiinalisällä 3.5/5. Kehitysehdotuksena tämmösen vois laittaa seinälle kiinax.




Yöksi mentiin keskelle pimeintä dimmuborgiria. Aluelle menee tie 1,3 kilometriä päätieltä syrjään (end of tieverkosto).




En tiedä mikä tonttu-ukko lore näillä omasta mielestään on, mutta tarrojen perusteella alueesta on toki tullut jonkinlainen norjalaishevareiden pyhiinvaelluspaikka. Kunnioitus aluetta kohtaan osoitetaan sotkemalla kyltit tarroilla. Risbegt. \,,/

En ole koskaan tullut kuunnelleeksi Dimmu Borgiria, tiedän bändin vain nimeltä. Olen olettanut että kyseessä on joku norjalainen 666 uuuuu satan darkness uuuuu sihinähevi. Ottaakseni asiasta selvää kirjoitin youtuben hakuun "Dimmu Borgir", avasin ensimmäisen videon satunnaisesta kohdasta ja totesin että no jep aika pitkälti sellaista kuin oletinkin, ja mukavan tahattoman koomiset visuaalit kans. Tämähän on lähes Immortalia.

Varmuuden vuoksi avasin vielä seuraavan videon satunnaisesta kohdasta, ja totesin että hetkinen, mutta tämähän on itse asiassa oikeastaan varsin hienon kuuloista että tuota mitäs.

Nyt olen hämmentynyt enkä tiedä millainen mielipide pitäisi muodostaa. En uskalla katsoa videoita kokonaan enkä avata kolmatta, jään siis dimmuborgirlimboon.




Revontuli oli huijausrevontuli. Irlissä näytti siltä että hmm jotain harmaata tuolla taivaalla taitaa ehkä olla tuossa kohdassa oliskohan joku tosi himmeä revontuli vai pilvi mihin osuu joku valo kenties. Sit kun otti pitkällä valotusajalla kuvan, niin boom olenkin revontuli ja myöskin vihreä moi.

Nyt en tiedä mitkä vastaan tulevat revontulikuvat ovat realistisia ja mitkä tälläistä ihme huijausta. Mihinkään ei voi enää luottaa sitäkään vähää mitä aiemmin. Thanks Iceland.








Dusteri soveltuu hyvin torkkumiseen ainakin nollakelissä. Tarvitaan vain laskettelukerrasto ja pari ilma-alustaa. Dimmuborgirissa ei tosin saa yöpyä, itse asiassa melkein missä tahansa pysähtymispaikalla lukee että no overnight stay. Eli kun kritisoin muita matkailijoita niin taas menee kaikki uskottavuus sellaisesta. Ittekään osaa lukea sääntöjä.

(Säännöt ovat luultavasti näiden ja näiden tyyppien takia jotka roskaavat tai paskovat ympäristönsä tai eivät muuten vaan osaa olla ihmisiksi. Meillä siis ei ole harrastuksena jättää roskia tai paskaa luontoon, ollaan sikäli erilaisia nuoria. Mutta ymmärrän että näitä sääntöjä ei tehdä yksilötasolla.)

...mut siis häh noi turistit; aikuiset ihmiset, osaavat matkustaa Islantiin mutteivät osaa käyttää vessaa. En ymmärrä miten tuollainen yhdistelmä voi muodostua.


Mutta jos nyt vähän kivempia tunnelmia loppuun. Orion ja kaikkee.


( + )