juhgu: (Default)
[personal profile] juhgu
Lentoasemalta Reykjavikiin ajelee kaksi bussiyhtiötä. About saman hintaisia, ajavat about saman aikaa ja molemmilta lähtee busseja kokoajan, joten se ja sama kummalla menee.


...paitsi että kun on ottanut randomilla vaan jonkun ja päätynyt parin kilsan päähän majapaikasta, voi todeta että toinen bussiyhtiö olisi ajanut about ovelle. Eheh. No mut kiva leppoisa iltakävely! We don't make mistakes, just happy little accidents. Kaikki sattumat on mahdollisuuksia!

Iltakävely voisi kyllä olla ilman 10kg rinkkaa vähän mukav-HILJAA NÄMÄ ON MAHDOLLISUUKSIA. LEPPOISA ILTAKÄVELY NYT.

Reykjavik näyttää kaukaa epäilyttävän isolta. Asukkaita pitäisi olla vain noin tampereellisen verran, mutta pääkaupungin/turismin/jonkun takia elämää on kai vähän enemmän.




Leppoisalla iltakävelyllä törmää heti monenlaiseen tärkeään aktivismiin.




...sekä iloisiin paloposteihin.

Leppoisa iltakävely oli oikeasti jonkun teollisuusalueen läpi. Ei nähtävyyksiä. Siksi iloinen paloposti.




Majapaikassa oli sentään lämmin kirjallinen vastaanotto.




Asunto oli asiallisesti varusteltu, ja sisälsi mm. lämpötilan lämmittimen.




Vaatenaulana oli varsin ...well-endowed pöllö. Mutta pöllö, miksi se on noin valtava ja kummallisen muotoinen?




Ahdistuin moisesta rivoilusta ja laitoin uimareissun jälkeen pöllölle uikkarit. Hyi pöllö, cover your shame.




Naapurustossa oli kattavat palvelut, ts. snägäri ja Aatami & Eeva megastore.




Aatami & Eeva ei ollutkaan kristillinen kirjakauppa. Wait, that's not a bible?

(No alkaapa tämä blogi nyt taas vähän tälläisillä jutuilla hoh odottakaa hetki niin vaihdan aihetta.)

Tarkoitus oli käydä ihmettelemässä että onko A&E kaupassa jotain islantilaisille spesifistä, että voisin raportoida mitä kaikkia outoja fetissejä islantilaisilla on. Tutkivaa journalismia, niiq. Mutta eihän minun asiantuntemukseni sellaiseen riittänyt alkuunkaan, kun en suomessa oikein harrasta näitä puoteja. Oon kai aika vanilla lame buu. Joka tapauksessa kuvittelisin että ne aatamieevan kaikenlaiset voiteet, asusteet, normaalikokoiset dildot, valtavat dildot ja käsittämättömän massiiviset dildot ovat samaa kamaa kuin esim. Suomessakin, joten meh. Nyt kun olen käynyt pornokaupoissa Islannissa ja Japanissa, niin arvioin että Japanissa oli mielenkiintoisempaa.

Kesken pällistelyn kauppaan hyökkäsi lauma kouluikäisiä muksuja kuvaamaan jotain kännykkävideota ja aukomaan päätään myyjälle. ~10 muksun yhteisvoimin juuri ja juuri riitti rohkeus. Myyjä ärjyi ne ulos.

Tämä siis tiedoksi vain siksi, että kun joskus haen Suomen presidentiksi, niin jonkun islantilaisteinin youtube-kanavalta saattaa löytyä kännykkävideo jolla voitte sabotoida kampanjani. Urli jakoon niin sitten kaikki saa tietää että vapaa-ajallaan tämä ehdokas tykkää hengailla jossain pornokaupoissa katselemassa jotain nyrkinmuotoisia dildoja. Sit ei kukaan kristillisdemokraatti äänestä.


Mutta niin se uimareissu!

Paitsi että Blue Lagooni on totaalinen turistihelvetti, niin menin sinne jo toiseen kertaan. Olen siis viimeistään tässä vaiheessa menettänyt kaiken uskottavuuteni siinä että tuhisen turistilaumoille nenänvarttani pitkin. Mutta ei voi mitään, oli se laguuni niin mukava että halusin mennä uusiks. En siis sinne laguuniin muuten, mutta altaaseen kyllä. Kaikki muu laguunissa on puisevaa ja kallista turistitungeksintaa, mutta vedessä on hyvin tilaa, ja massiivisessa turkoosissa kuumassa ulkoaltaassa löllyminen on hyvinkin miellyttävä tapa viettää aikaa. Pysyttelee vaan mahdollisimman kaukana allasbaarista.

Yleensä ajattelen, että jokainen käyttää teknologiaa kuten parhaaksi näkee, ja toisten kännykänräpläämistavoista valittaminen on turhaa väsynyttä mummojen käninää. Mutta jonkin sellaisen keski-ikäisyyden vaiheen olen nyt itsekin saavuttanut että laguunissa en voinut kuin ihmetellä että mitä hemmettiä kun jengi tuo uima-altaaseen kännyköitä ja räpsii jotain selfieitä kaiken aikaa. Se mesta on tarkoitettu rentoutumiseen ja nauttimiseen eikä kännyköiden hajottamiseen kosteudella senkin pöljät. Lakatkaa viihtymästä sillä tavalla kuin haluatte! Minun tapani on parempi!




Puistossa käyskentely oli kivempaa ilman rinkkaa. Ehkä myös jonkun sortin off-season ja kauempana keskustasta, kun eio ketään missään. Ihmisvihaajan unelmaloma! Voi ihan rauhassa tutustua informatiivisiin tietokyltteihin kivilajeista.




Puistossa oli niin hissua että luulin telttailijan olevan joku "en suostu maksamaan leirintäalueesta" -henkinen edgy rebelmies, kunnes tajusin että se itse asiassa telttailee juurikin teltta-alueella. Siellä ei vaan ollut ketään muuta koko alueella.

Se myös piti kenkiä ulkona tihkusateessa. Minusta ei kannattaisi. Minusta elämä on mukavampaa kun kengät on kuivat. Mutta tuomitsin jo kaikkien elämäntavat blue lagoonissa niin en nyt sitten tuomitse enempää. Antaa kastuneiden kenkien kukkia.

Pöljä siellä on märkää ota sisään ne kengät nyt heti.




Patsaat oli vähän outoja. Kai tuostakin tehtävästä voisi suoriutua jotenkin ergonomisemmin. Ihme sekoilua. Miksi pitää aina sekoilla? Miksei voi koskaan olla normaalisti? Taas tuomitsen. Mutta kun taide herättää ajatuksia.




Laugardalslaugin uimala on varsin kiva, mutta näyttää ulkoa about yhtä houkuttelevalta kuin Lahden vanha linja-autoasema. Tällä kertaa ei huvittanut pulikoida kun oltiin just laguunoitu.




Bonus-logokin oli nähnyt parempia päiviä. Ilmeisesti joku oli kyllästynyt siihen derp-possuun niin paljon että löi sen irti. Tai sitten tykästyi siihen derp-possuun niin paljon että vei sen kotiin!

Bonuksesta myös vinkki islannissa kävijöille: bonuksesta saa ruokaa sellaiseen hintaan joka meistä tuntuu normaalilta. Jossain pienemmässä puodissa saattaapi maksaa ihan hitokseen.




Paikallisiahan sellainen ei haittaa. Niillä on niin paljon massia että siihen voi vaikka pyyhkiä perseensä.




Bonuskaupasta löytyi monenlaisia outoja paikallisia eksoottisia eväitä ihmeteltäviksi.




Etsittiin whatson.is -kalenterista randomilla jotain keikkaa kuunneltavaksi. (Näillähän on joku oma kulttuuriklubbari, nice.) Ette ehkä ole koskaan kuulleet siitä, mutta Árstíðir on varsin kivaa musisointia. Noni kai tästä nyt jotain hipsteripisteitä saa kun namedroppailee jotain obscure islantipoppia samalla kun siemailee jotain obscure islantiolutta? En tiedä mitä näillä pisteillä tekee mutta antakaa tänne kaikki pisteet heti. Vai oliko nää hipsteripisteet ilmiönä jo ihan last year? Taitaa kyl olla. Viekää pois ne pisteet.




Syrjintää! :(




"Joo maalataan vaan nää meidän yhtiön talot, mutta C-rappuun ei kosketa. Siellä asuu se Ragnar Hurrðurrsdottir ja mä en tykkää siitä."




"...ja jos ne vielä toiset 5 vuotta jaksaa vaatia, että sisäänkäynnissä pitäis olla ovi, niin laitetaan pinta-asennuksena."




Oikeasti vitsailin vain, ei Reykjavikissa asu ketään Ragnaria. Täällä kaikkien nimi on joko H.H. tai H.V. Se voi tuntua alkuun vähän hassulta, mutta tekee käytännön arjesta sujuvampaa kun kaikkien nimet muistaa helposti. On tosin nolompaa jos kuitenkin unohtaa ja arvaa väärin.




( + )

Perjantaina olin liikunnallinen ja kävin lumilautailemassa Bláfjöllissä. Ihan ok näköinen mäki, ja olisi vielä parempi jos yksikin noista hisseistä liikkuisi.

Ajokunnossa oli yksi tuolihissi, joka sentään kai oli Bláfjöllin the rinne – lähes jopa melkein Tahkon korkuinen. Sen lisäksi yksi sompahissi osoitti välillä epämääräisiä elon merkkejä.

Suunnittelin että kun tänä vuonna ei todnäk ole mitään isompaa laskettelureissua ohjelmassa, niin saa pahimpia rinnehimoja pois käymällä parissa Islannin mäessä, ja samalla sopivasti reissuun ohjelmaa. Rinkkaan vain vaatteet ja kypärä ni ei tarvi laskukamojakaan raahata maasta toiseen. Helppoa ja kätevää!

3h lippu maksoi vain 20€ (2650 kr) mikä tuntui oudon halvalta. Lumilaudan vuokra sen sijaan ~tuplat siitä (5000) joka oli vähän että mitähäh. Kunnon penalty. Mutta yksi outo halpuus ja yksi mitähäh tavallaan kumoavat toisensa jolloin kokemus on kokonaisuutena normaalihintainen.




...really?

Noh täällä asti ollaan jo ni en nyt rupee perumaan.

Löntystin insane value -lumilautani kanssa tuolihissille, könysin portille, ja hissi lakkasi liikkumasta. Henkilökunta mutisi jotain islanniksi ja lähti pois. Joku laskettelija tiesi kertoa että avaavat ~vartin päästä uudestaan. Hyvä on.

Päätin aikani kuluksi kokeilla insane value -lautaani sompahississä. Sompamäkeen siirryttiin naruhissillä, jossa joku mukelo tietysti päätti kaatua ja kaatuessaan ottaa narusta kahden käden death gripin, eli kaaduttiin sit kaikki yhdessä jee. Strike! Protip: siitä narusta voi päästää irti jos kaatuu prkl. Ei se naru tule pelastamaan teitä. Narulla ei ole empatiaa teitä kohtaan. The naru is indifferent to your suffering.

Hinasin naruhissin vastoinkäymisestä lievästi kipeytyneen takamukseni ja närkästyneen egoni sompahissiin, ja sompahississä havaitsin että insane value -laudan insane value -siteessä on lukko hajalla eikä sillä voi laskea. Raahauduin takaisin vuokraamoon ja sain jonkun ihan ok average laudan tilalle. Vähän siinäkin oli paikattu sidettä teipillä etc mutta oli sentään siteet helposti kääntyvää mallia (niin kuin kaikissa vuokralaudoissa pitäis olla) ja lauta näytti melko normaalilta eikä siltä että sillä on vesihiihdetty asfaltilla kuten tuolla value dragonilla.

Jos osaisin puhua iislandskispråkia, olisin kysynyt että onko tämä teidän joku austerity policy / kilpailukykysopimus että ensin annetaan vuokraamon asiakkaalle joku puoliksi tuhoutunut kakkosnelonen jalkoihin ja vaihdetaan vasta sitten jos asiakas tulee erikseen toteamaan että itse asiassa ihan sellainen lumilauta ois kiva jos se vain sopii teille.

Menin toisen lautani kanssa odottelemaan tuolihissin avautumista ja juomaan 500 kruunun (4.27€) red bullia. Ajattelin että ei tää lumilautajuttu nyt oikein lähe.

Puolen tunnin päästä vartin hissitauko oli päättynyt, ja hissi käynnistyi, ja pääsin mäkeen.



Tuuli melkoisesti ja yläosa rinteestä oli sumussa ja mäki oli tosiaan vähän tahkoa pienempi, että emmä ny tiiä, mutta kyllä kauden ekat laskut missä tahansa messilää isommassa mäessä ovat aina ehdottoman maukkaita. Vaikka kuinka joku islantiaspa yrittäisi, niin ei sitä olotilaa saa mitenkään pilalle. Joten reilun tunnin viihdyin varsin erinomaisesti siinä ainoassa auki olevassa rinteessä.

Viihdyin siis siihen asti, kunnes pannutin ja kolautin pääni rinteeseen. Onneksi en kovaa ja onneksi oli kypärä. Kypärä on ystävä. Noita kaatumistilanteita ei osaa kovin tarkasti analysoida kun sillä tapahtumahetkellä on jokseenkin kiireinen, eli pitäisi ehkä nähdä uusintakamerasta hidastus, mutta omasta mielestäni laskin ihan normaalisti eikä rinne ollut mitenkään hankalasti jäässä. Takakantti vaan päätti lipsua täysin arvaamattomasti. Oletettavasti siksi, että se oli teroitettu viimeksi vuonna 2003.

Kipu on tehokas opettaja, ja opinkin ainakin seuraavaa: vuokrakamojen kanssa arpomisesta voi seurata tuntuvia määriä kipua, ei kannata. Jatkossa omat kunnolliset vehkeet mukaan. Tosin islannin mäet ovat kooltaan vähän sellaisia että ei sinne taida kukaan pelkästään laskemisen takia lähteä. Joten: ?

Joka tapauksessa tuumasin että yksi isku päähän per päivä on sellainen hyvä maksimimäärä missä kannattaa pitäytyä, ja poistuin mäestä.

Niskalihaksethan tuollaisessa päänkolisteluharrastuksessa retkahtelevat kivasti, ja pari päivää sai nostaa pään tyynyltä käsien avulla koska au, mutta näin puolitoista viikkoa myöhemmin voin jo paremmin. En tiedä vaikuttiko kolistelu aivotoimintaan, mutta sellaisestahan ei onneksi nykyään tarvitse yhtään stressata; mitä vähemmän kognitiota, sitä mukavampaa on keskustella internetin keskustelupalstoilla. Ja jopa aivojen keskivaikean vajaatoiminnan kanssa voi nykypäivänä elää ihan täyspainoista elämää ja päätyä vaikka Amerikan presidentiksi.

Hahaa ryhdyin yhtäkkiä poliittisesti kantaaottavaksi huomasitteko.

Nyt lopetan sen.




Sillä aikaa kun olin benchmarkkaamassa laskettelukypäräni kestävyyttä, Mari oli tutustumassa Reykjavik Roastersiin ja juomassa kahvia. Parempi harrastus, sattuu vähemmän. Piristääkin. Suosittelen. Jokseenkin paikallisena elämyksenä opittiin myös Sarah Bernhardt cookies (kuvassa), tuttavallisissa väleissä riittää pelkkä sara. Suosittelen kokeilemaan niitäkin jos jossain tulee vastaan. Ne on tehty kaloreista ja onnesta.




Roasteryn sisustus oli informatiivinen. Hyvässä kahvissa kuulemma "gasoline" ja "animalic" ovat ei-toivottuja ominaisuuksia.




Käsityötä ja designia. Etsystä kympillä? Ehei, Reykjavikin keskustan puodista, hinnat 110–180€ / kpl.




Klifurhúsið. Paikka oli parissa vuodessa hieman laajentunut ja siellä ei soinut enää räppi särkevästä boomboxista. Jöes. Liikunnan lisäksi näiden kiipeilyhetkien olennaisin funktio on saada perspektiiviä ja ymmärtää kuinka iso ja hiano kiipeilypaikka meidän Salmisaaremme on.








Bussiaikatauluja voi kääntää. Tietty sen tajusi vasta jollain ~kolmannella bussimatkalla, mitä ennen oli kävellyt tolppaa ympäri kumarassa kuin mikäkin hölmöläinen etsiessään oikeaa taulua. Seppuku.




Kerhomaja 2.0.




Tarjolla olevista random taidenäyttelyistä tämä vaikutti mainoksen perusteella hienoimmalta. Olikin kyllä hieno, mutta töistä joku 90% oli tätä samaa pakoskenaariota joten emmätiiä. Taiteilija oli kuulemma inspiroitunut jostain lapsuutensa tulivuorieventistä. Ja ilmeisesti jäänyt siitä bugaamaan johonkin pysyvään looppiin.

Sit vaan taiteilijana duunaa samaa kerran opittua asiaa vuodesta toiseen repeatilla.

Vähän niinku konemusiikkiartistit.

Hahaa ryhdyin yhtäkkiä taidekriitikoksi huomasitteko.

Nyt lopetan sen.




Kirppikseltä voi ostaa vaatteita kilohinnalla.




...ja yksinäisille hanskoille on pikatreffipalsta.




Noodle station! Kiitämme vinkistä. Stationilaisille tuntui olevan jotenkin tärkeää että soppa varmasti sekoitetaan, please.

Sen lisäksi että nuudeliasemalta saa proper ämpärillisen ruokaa kohtuuhintaan (kohtuuhinta ei aina ole islannissa selviö), ilahdutti tuo että kasvisversio maksoi puolet lihaversiosta. Jos olisi yleistä, että safkan hinta tällä tavalla paremmin heijastelisi sen ympäristökuormaa, niin saattaisi pidemmän päälle ratketa muutama ympäristöongelma jossain päin maailmaa. Voisi vahingossa olla vähän eettisempääkin.

Laugavegurilla joku ohi mateleva autoilija halusi huutaa minulle auton ikkunasta noin 3 sekuntia. Ei mitään asiaa tai sanoja tai kiukkua vaan ihan vaan päästää äänekkäästi ilmaa keuhkoista. Tiiviistä katsekontaktista päättelin että performanssi oli epämääräisyydestään huolimatta kuitenkin osoitettu juuri minulle. Ehkä se luuli että olen islantilainen ja se on joku niiden keskinäinen tapa kommunikoida mitä muut eivät ymmärrä, niinku valailla tai delfiineillä. Nämä ovat just niitä tilanteita että jälkeenpäin ajattelee että olis varmaan pitänyt kysyä siltä jotain tai huutaa takaisin että AAAAAAAAAAAAAAAAAvaansullekin tai jotain, mutta sillä hetkellä tilanne on niin odottamaton että on vaan silleen täh.

Kävely alkoi tuntua kasvavassa määrin mahdottomalta selkävaivojen takia, ja jokseenkin huolestuttavasti särkylääkkeet eivät tällä kertaa tehneet oikein mitään. (Normaalisti 400 tai 800 mg ibuprofeenia korjaa kaikki maailman huolet ja murheet, nyt tarvi 1600 että pystyi ylipäätään olemaan.) Ehkä se johtui siitä rinteessä kaatuilusta, tai ehkä se oli yhdistelmä sitä ja kaikkea mahdollista muuta. Matkailu ei ole kovin selkäystävällinen harrastus kun raahaa rinkkaa, lentää, autoilee, kävelee epätavallisen paljon, nukkuu jollain ihan randomeilla joustinpatjoilla ja sen sellaista. Reykjavikin lauantai-illan yöelämän huuma oli siis sitä, että katsottiin läppäriltä Terminator ja Terminator 2. Party hard. Torstaina toisaalta kyllä huomattiinkin, että itse asiassa torstai-ilta on parempi aika käydä kaupungilla jos ei ole mitään tiettyä keikkaa mielessä. Silloinkin kyllä ihmisiä ja tapahtumia tuntui riittävän, ja viikonloppuna niitä riittää ehkä vähän liikaa; mistään ei esim. löydä istumapaikkaa, ja ne kuppilat mihin ylipäätään mahtuu mitenkään päin lienevät niitä vähän huonompia. Illanvietto sellaisessa paikassa missä ei mahdu liikkumaan eikä kuule mitään oli hauskaa siedettävää viimeksi ehkä joskus 20-vuotiaana. (Hyviä reivejä ei toki lasketa.)

Reykjavikissa oltiin siis lentopäivä + kolme täyttä päivää. Seuraavat viisi autossa road 1:llä.

Reykjavikissa on keskimääräistä enemmän kivasti maalattuja talojen seiniä. Bongailin niitä aikani kuluksi, mutta koska tämä entry on jo muutenkin ylipitkähkö niin laitoin ne erikseen tähän seuraavaan.